Friday, April 29, 2005

NE JOTKA KIELTÄVÄT

banaliteettien tappamisen, kieltävät kaiken pyhän.

Pyhän häpäisyä ei voi kostaa eikä rangaista.

Kuolema ei ole kosto eikä rangaistus.

Mikään ei ole pyhää, ellei sen tuhoamiseen ja
häpäisemiseen liity kuolemanvaara.

Kuolema on olemassa tätä varten,
että osattaisiin pelätä.
Muu kuolema on harmillinen sivutuote.

Rohkea ei pelkää mitään.
Arka pelkää kaikkea.
Röyhkeä pelkää vain kuolemaa.

Kuolema ei ole pakko.

"Parempi kuolema saa paremman palkan."
Herakleitos

TOINEN NÄKÖKULMA ASIAAN

http://dead-man.vuodatus.net/

Thursday, April 28, 2005

KUOLEMAA ON

minkä valveilla näemme; minkä nukkuessamme, unta.

Yöllä ihminen sytyttää itselleen tulen, koska hänen silmiensä valo on sammunut; eläessään hän unessa on lähellä kuollutta, valveilla lähellä nukkuvaa.

Kuoltua kohta ihmisiä sellaista mitä eivät odota eivätkä oleta.

Niin monelle Hesiodos muka opettaja: luulevat hänen tietävän kaiken, vaikkei hän ymmärtäny päivästä ja yöstä että ne ovat yksi.

Kuolemattomat kuolevia, kuolevat kuolemattomia; tämä elää tuon kuolemaa, tuo kuolee tämän elämää.

Kun se on siellä, ne nousevat sen lukse, ja niistä tulee valppaita vartioita eläville ja kuolleille.

Sieluille on nautinnoksi, eli kuolemaksi, kastua; me elämme sielujen kuolemaa, ne meidän kuolemaamme.

Yksi ja sama on elävä ja kuollut, ja valvova ja nukkuva, ja nuori ja vanha; sillä tuo on muututtuaan tämä, ja tämä muututtuaan tuo.

Valveilla olevilla yksi yhteien maailma, mutta nukkuessaan jokainen kääntyy omaan maailmaansa.

Haadeksessa sielut tajuavat haistamalla.

(Herakleitos: Yksi ja sama, suom. Pentti Saarikoski)

Tuesday, April 26, 2005

TUOKAA KUOLEMA ARKEEN!

Ihmiset jotka vieraantuvat kuolemasta eivät uskalla elää. Elämä ahdasta olemista marginaalissa joka käy päivä päivältä kapeammaksi. Hiljainen keskitie on lavea. Siellä on oikeanpuoleinen liikenne. Kuolema on keskiviiva, ja Manala ohituskaista.

ELÄMÄN JA KUOLEMAN KÄSIKIRJOITUS


kukat alkoi laueta
pyssyt kukoistaa

Jos minulla olisi elämä, ja elämässäni turvaverkko, mukava osakepääoma tai kahden tunnin Gran Canarian matkalla toteutetun pankkiryöstön saalis, tietäisin mitä tekisin. Ryhtyisin käsikirjoittamaan sitä, elämääni, vähän Aleksander Dumasin tyyliin. Sitten eläisin aina kirjoittamani puolen vuoden tai kolmen kuukauden jakson, tiukasti käsikirjoituksen hengessä ja maantieteellisessä tapahtumapaikassa. Vaikka työni olisi mahdollisimman romanttista ja fantastista, toisi mieleen milloin muinaiset legendat, milloin antiikin myytit, milloin tieteisfantasiat, milloin Poen kauhukirjallisuuden, ei kaikki kuitenkaan aina menisi käsikirjoituksen mukaan arjessa. Elämä osoittautuisi lopulta aina luovemmaksi tilanteiden rakentajaksi, kammottavammaksi, karnevalistisemmaksi ja loogisemmaksi uskomattomuuksien toteuttajaksi kuin rohkeinkaan mielikuvitus. Siksi elettyäni nuo unenomaiset jaksot, kirjoittaisin käsikirjoituksen vielä kertaalleen, ennen sen hautakammioon sijoittamista.

Sunday, April 17, 2005

MUTTA YKSI ASIA

on ehdottoman tähdentämisen arvoinen. Itsetyydytys on usein fyysisesti yksipuolista vaikka henkisesti monipuolista ja virkistävää. Itsetyydytys on tosin pyhä tai lähjes pyhä alttaritoimenpide, jossa maajumalat ottavat osansa. Yhdyntä sitten tuo mukanaan ongelmien vyyhdet, eikä välttämättä ole yhtä jaloa. Toisaalta Afroditellekin on kannettava jotain sopivaa uhria, vaikka siinä vehkeet tahraantuu. Sittenkin on myönnettävä, että haaveellisesti sitä aina välillä muistelee ja kuvittelee naisen kosketusta. Viime yönäkin näin unta jostain aivan ihanasta naisesta. Se uni taitaakin olla todellisuutta makeampaa.
Unikaan ei tavoita yhdyntää, afroditeelle suoritettua kymmenystä yhdessä: fyysinen akrobatia, ja jatkuva rajojen ylittäminen. Tunnin naiminen vastaa noin viikon kuntosalitreenejä täysillä painoilla. Afroditeen toivomusten täyttäminen kestää tavallisesti 12 - 16 tuntia vuorokaudessa. Jatkuvissa sykleissä tosin. Orgasmia ei saavuteta läheskään joka päivä, vaan noin neljän päivän välein. Tästä tulee yhteenlaskettuna iloisesti, riemuiten ja huomaamatta noin vuoden apaattiset kivikasvoiset haisevat sali treenit päivässä. Huippu urheilijan kunnon saavuttaa naimalla muutamassa kuukaudessa. Tämän tiedän varmasti omasta kokemuksesta. Paino putoaa neljä kiloa päivässä. Sirkusakrobaatin taidot hankitaan kahdessa vuodessa. Afroditeen kymmenys on fyysisen olemassaolon taidetta ja ainoa liikunnanmuoto joka on riittävän monipuolinen ikuiseen elämään. Siihen kannattaa suostua turhaa nirsoilematta, jos vain nainen on jumala.

Saturday, April 16, 2005

NOITAVASARAN AIKAINEN KIRKKO

on minulle likeisin, sydämelle lähin. Tuo kirja on yöpöytälukemistonani, aina ja ikuisesti yölampun alla. Suutelen sitä nytkin, se voisi olla itsekirjoittamani. Jokainen rivi on pyhä, täynnä pyhää oikeudentuntoa. Sen tietää että siellä istui silloin monta kohtalotoveria kardinalinhiippa päässä, ojenteli käsiään armahduksen ja rangaistuksen merkeiksi. Ihmiskunnan oikeudenmukaisinta aikaa? En tiedä... mutta näitten miesten surujen läpi pitäisi pystyä näkemään heidän jaloihin puhtaisiin sieluihin... hautakmmiotsoiden kylmyydessä makaaviin sieluihin, jotka ovat saaneet paljon kärsiä noitien tyrmäävästä hävyttömyydestä. Voiko likaisuus ja valhe asettua dramaattisemmin esiin kuin täydellistä laupeutta ja puhtautta vasten. Kardinaali viitassaan, joka on ommeltu täyteen pieniä ristejä ja jossa on jättimäinen punainen tumma risti selässä, hänen ristinsä, jonak jokainen maassaelävä noita monikertaistaa. Miljoona noitaa, kaksi miljoonaa noitaa roviolla, ja katsokaa ihmettä! Risti haalenee haalenemistaan, hänen ihonsa muistuttaa pienen pojan ihoa, haava ehtyy, hän noisee vaakatasoon noin silmiemme korkeudelle, pitää sormenjärjellään kiinni maalatusta ikkunalaista johon on kuvattu vapahtaja ja laulaa korkealla, puhtaalla kaikuisalla äänellä, Te deum! Te Deum! Oi vihan päivä... tänään paholaisenmorsiammet saatte armon. Kiittäkää Jumalan armoa kaksipäiset naisliskot, joile annetaan syvässä ja ikuisessa hyvyydessä rauha!

SUOMALAISEN JA VENÄLÄISEN NAISEN LUONNE-EROJA

suomalainen tahtova
venäläinen haluava

suomalainen suopea
venäläinen himokas

suomalainen lähestymiskieltoa hakeva
venäläinen syyllisyytensä tunnustava ja anteeksi antava

suomalainen poliisit soittava
venäläinen keittiöveitsin lähestyvä
suomalainen vetäytyvä
venäläinen asenteen löytävä

suomalainen katuva
venäläinen naurava

suomalainen tarkka
venäläinen tuhluri

suomalainen uurastava
venäläinen kyllästyvä

suomalainen optimisti
venäläinen rypöjä

suomalainen järkeilevä
venäläinen tunteva

suomalainen hyvä jätkä
venäläinen patologinen romantikko

suomalainen ymmärrettävä
venäläinen käsittämätön

suomalainen ennustettava
venäläinen arvaamaton

Suomalainen oikkuileva
venäläinen suurpiirteinen

suomalainen itsekäs
venäläinen uhrautuvainen

suomalainen rajoittunut
venäläinen irstailija, sodoman ruhtinatar

suomalainen narttuilija
venäläinen traagisen siveä

suomalainen ensimmäisen yön pano
venäläinen vasta seuraavan

suomalainen ennakkoluuloinen tai nirso
venäläinen kaikkia hedelmiä maistava, utelias

suomalainen kakkua ahmiva
venäläinen kakuista kirsikat poimiva

suomalainen omatoiminen
venäläinen nöyrää palvelua odottava

suomalainen oikeuksiaan vaativa
venäläinen roolinsa tunteva

suomalainen kiltti
venäläinen julma

suomalainen säälivä
venäläinen räkäisesti naurava

suomalainen ymmärtämätön
venäläinen syvästi myötätuntoinen

suomalainen julma ja ilkeä
venäläinen oman henkensä uhalla puolustamaan asettuva

suomalainen rehellinen
venäläinen aina veijari, huijari ja huvikseen valehtelija

suomalainen vilpitön
venäläinen näyttelijätär

suomalainen salaa kieroilija
venäläinen kohtalotar

suomalainen avomielinen
venäläinen täynnä salaisuuksia

suomalainen tuntematon
venäläinen tuttu

suomalainen lyhytvihainen
venäläinen armoton

suomalainen johdonmukainen
venäläinen ilmeisen ristiriitainen

suomalainen hillitsevä ja vaimentava
venäläinen villiintyvä ja kiihottava

suomalainen narttuileva
venäläinen sortuva

suomalainen epäluuloinen
venäläinen orgioihinheittyvä

suomalainen päättäväinen
venäläinen tuuliviiri

suomalainen hyväuskoinen
venäläinen kyynikko

suomalainen realisti
venäläinen idealisti

NAISTEN SIETOKYKY

Naisilla on uskomaton sietokyky. Jos ne voisivat haastaa ihmisiä hengityksenpidättämiskilpailuun, ne varmaan nauttisivat tappaessaan ylpeitä kilpaveikkoja tukehduttamalla ne omaan voitontahtoonsa. Mykkäkoulussa on kysymys samasta ilmiöstä. Mies ei voi voittaa naista tässä lajissa. Nainen kestää mitä tahansa fyysistä tai henkistä kidutusta sadoinverroin miestä kauemmin. Aika on aina naisen puolella. Nainen, kuin korkeantason yritysjohtaja palaverin kuolleella hetkellä, osaa heti vajota ajatuksettomuuteen ja pysäyttää biologisen kellonsa. Nainen ikään kuin syväjäähdyttää itsensä raastavilta tunteilta ja antaa vihollisten karista ja sortua jalkoihinsa, tuskiinsa. Nainen on häikäilemätön ja voittamaton vastus kaikilla areenoilla. Siksi tasa-arvon nimissä on naisten jumaluuksien oltava heikkoja, muuten vain yksi sukupuoli selviää sanoinkuvaamatoman julmassa eloonjäämiskamppailussa. Nuoren naisen tyrannimaisen käskevän takapuolen nähdessään, kannattaa miehen heti polvistua rukoilemaan jumalia ja luopua kaikesta kilvoittelusta.

Friday, April 15, 2005

ON SIELUJA

sanoo Cioran, joita ei pystyisi pelastamaan Jumalakaan, vaikka polvistuisi heidän jalkoihinsa rukoilemaan.
Ja tällaiset sielut ovat minun heiniäni sitten...

PYSTYNKÖ TUNNUSTAMAAN YHTÄÄN SYNTIÄNI?

Pystyn, kaikki. Niiden lista on loputon ja niissä ei ole teille yhtään uutta. Mistä minä olisin voinut tietää että hän on niin ehdoton. Kun minä taitan hiuksen, hän taittaa kaulan. Ja ennen muuta - koettakaa ymmärtää minua- mistä minä olisin voinut tietää että hän näkee kaikki tekoni. Että hän on läsnä kaikkialla missä minä tai ajatukseni askartelevat. Mistä minä olisin voinut tietää että olen kuolleen kanssa tekemississä, sellaisen jolla on valta ylitse kaikkien valheellisten sanojen ja salattujen tekojen, sellaisen jonka havaintokyky on niin karmiva koska ei ole mikään havaintokyky, vaan pelkkää puhdasta läsnäoloa.

Thursday, April 14, 2005

OLEN KYLLÄ AJATELLUT

että jos joku ihastuttava hullu olisikin tarpeeksi sokea sääliäkseen minua, ja antautuisi vaaraan joutua rakkauden ja intohimojen kylmänkosteaan lumoukseen, voisinko olla niin julma että sallisin hänen jakaa kohtaloni. Enko juuri silloin, jos todella rakastaisin, lähettäisi hänet pois luotani?
Minähän elän maan alla, vailla kaikkea ihmisten suloa ja auringonvaloa!
Voin ottaa luokseni vain saaliseläimiä, tyhmiä, halveksittavia, kuolemaan tuomittuja. Kuolemaan tuomittuja? Tosiaan tässä on mahdollisuus poikkeukselle... voi ottaa luokseni, jonkun, rakastettavan, jumalalisen, kunhan hän vain on kuolemaan tuomittu... vailla kaikkea toivoa?

RIVOUDEN EDELLYTYKSET

Kärsiä omien mielitekojen ja halujen moninaisuuden harmoonisesta toteemista, siitä riittämättömyydestä ja niukkuudesta jota edustaa vastakkainen sukupuoli. Miehen ja naisen välinen selittämättömyys, seksuaalisesti tyydyttävien välimuotojen puute kai on kärsimyksiemme alku. Kärsimyksiemme loppu on lohduttomuus ja pakokauhu, jota epäeroottinen täyteenahdettu maailma meissä herättää. Kuinka kauas juoksisimmekaan yksinäisyytemme valoon, jos vain luonto olisi armahtanut meidät yksineuvoisuuden lihalliseen henkilökohtaiseen eheään paratiisiin. Kahden sukupuolen avulla saavutettu täydellisyys: luonnon halpamaisuutta, epäonnistunut tapa hallita kaaosta. Ainakin noitten sukupuolten täytyisi olla läsnä sellaisenaan jokaisessa yksilössä, ettemme menettäisi myötätuntoa. Myötätunnon puute, se on rivouden edellytys.

MIKSI NAINEN EI USKO JUMALAAN?

Että hänen ei tarvitsisi kärsiä syyllisyydentuntoa pettäessään kuolleita barbaarien kanssa. Miksi nainen ei usko vilpittömiin hyviin tekohin, ja maailmassa vaikuttavaan pyhään henkeen? Vähentääkseen jo muutenkin ylitsepursuavaa kiitollisuudenvelkaansa. Miksi nainen ei usko näkymättömään? Että kaikki näkyvä olisi hänelle ensisijaista. Miksi naisen käsityskyky on vähäinen? Että hän ei voisi ymmärtää perusteluja? Miksi hänen aivonsa on pienemmät kuin miehen? Että naisen vähäisempi käsityskyky näyttäisi objektiivisesti selvältä. Miksi hänen sydämensä on valheellinen? Että hän ei voisi kuulla totuutta. Miksi hän esittää tyhmää? Että hankkisi itselleen vielä täydellisemmän vallan kuin on niillä jotka oikeasti ovat tyhmiä.

Wednesday, April 13, 2005

KUNPA LOPPUHUIPENNUS OLISI JO OHITSE

Siitä on kohta kaksi kuukautta kun hän livisti täältä kuin varas ja jätti minut näitten rottien kanssa tähän kylmään hautakammioon. poistin tietysti kaikki häntä koskevat tiedot muististani etten heikkona hetkenä olisi se joka nöyrtyy, nielee loukkaukset. Ei ole kulunut päivääkään, ei tuntiakaan etten ajattelisi häntä. Joka aamu tai yö kun herään ajattelen ensimmäiseksi häntä. Ajatukseni ovat kauniita ja surullisia. sitten taas kohta saan kerättyä riittävästi suuttumusta häntä kohtaan, että ylipäättään kykenen jatkamaan elämääni. Odotan näkeväni hänet, muta hän ei voi tulla takaisin, tunnen sen, niin pahasti hän on minut pettänyt.

En ajattele että hän on elämästäni kuollut. En toivo hänen kuolemaansa, sillä se tekisi minut äärettömän surulliseksi. En toivo hänen tapaamistaan, sillä sekin teksisi minut äärettömän surulliseksi. Olen antanut hänelle kaiken anteeksi, ja muistelen pahoja vain kestääkseni ja kompensoidakseni kaipuuta. En tiedä mitä hän ajattelee parhaillaan. en tiedä kaipaako hän minua. En tiedä millä keinoin hän yrittää unohtaa. Tuskin minä esiinnyn hänen unissaan. Jos hän on unohtanut minut, tai jos hän aikoo unohtaa, hänen täytyy tuhota sielustaan paljon ja lopullisesti. en tiedä onko se mahdollista. Tavallaan otivon että se olisi mahdollista, sillä silloin tämä kaikki olisi ohitse. Tämä tragedia olisi päättynyt, loppuhuipennuksensa nähnyt. Jatkuva huono-onnisuuteni viittaa kuitenkin johonkin aivan muuhun. Ja ilkeästi kuulen korvaani kuiskivan äänen: "Ahaa, sinä ajattelit että kaikki muka päättyy komediaan! Ei, tämä on tragediaa! Tragediaa!"