Monday, March 21, 2005

KOSMOLOGIOITTEN RINNAKKAISELO

Darwinismi eli evolutioteoreettinen työskentely ei selvitä tieteellisesti, analyyttisesti, objektiivisesti asennoituvalle henkilölle 1) miten lajit ovat tälle nimenomaiselle planeetalle syntyneet, 2) miten ihminen on syntynyt välivaiheitta eläinkunnasta.

Kreationistisen suuntauksen näkeminen uhkana tieteelliselle suuntaukselle on sama kuin nähdä juutalaisuus uhkana arjalaisuudelle. Kumpikaan, tai ainakaan arialainen rotu, ei "tieteellisesti" ole olemassa, mutta vastakkainasettelu tarvitaan, että nuo arialaiset voisivat yhdistää voimansa kaikkia niiden autonomisen valtion kasvua uhkaavia hajoittavia voimia vastaan.

Nykytieteen motiivit ovat juuri niin karkeita kuin hyödyksioleminen edellyttää, mitään "hienompaa" ei tarvita, ja mikä tärkeintä, ei toivota olevankaan.

Tällaisen kritiikkiä en tietenkään esitä siinä milessä, että hihhuleita kannattaisin, päin vastoin, tuon vaan esille se että tiedemieheksi itseään kutsuvat eivät unohtaisi ehkä sittenkin vain manipuloivansa tyhmää kansaa, täysin poliittisin ja taloudellisin taka-ajatuksin.

Biologian sanakirja (Tirri ym.):

"Evoluutioteorian tärkeimpiä todisteita ovat: - Eliöiden fossiilijäämistö. Muinaisuudessa eläneiden eliöiden fossiileja tutkittaessa huomataan, että mitä vanhemmasta geologisesta kerrostumasta on kysymys, sen yksinkertaisempien eliöiden jäänteitä niistä löydetään ja nuoremmista kerrostumista tavataan kehittyneempien eliöiden fossiileja."

- En osaa arvioida tämän todisteen pitävyyttä tai merkitystä.

"- Vertaileva anatomia. Eliöiden homologisten elinten perusrakenne on samassa taksonomisessa suurryhmässä samanlainen. Solujen perusaineenvaihdunta ja rakenne ovat kaikilla eliöillä samanlaiset, ja evoluutioteorian vahvimpia todisteita on se, että geneettinen koodi on universaalinen."

- Jos evoluutioteorialla olisi kilpaileva paradigma, jos Sfinksi antaisi meille edes yhden pisteen vihjeen, en tiedä miksei tämä voisi olla sopusoinnussa myös sen kanssa.

"- Vertaileva alkionkehitysoppi. Mitä varhaisemmasta alkionkehitysvaiheesta on kysymys, sitä enemmän alkiot kussakin alkionkehitysryhmässä muistuttavat toisiaan. Yksilönkehityksen aikana syntyvät ensin yleiset, eliöryhmällä yhteiset piirteet ja myöhemmin kullekin lajille tyypilliset piirteet."

- Kun ne siemenestä syntyvät, niiden täytyy aina jotenkin järjestyksessä saada olomuotonsa. Mitä tämä oikeastaan todistaa... että eliöt eivät synny tyhjästä?

"- Taksonomia. Eliöt voidaan järjestää hierarkisiksi ryhmiksi jotka kuvaavat niiden sukulaisuutta"

- Nämä taulut näyttävät aina hyvältä, mutta on tunnustettava, että hyppy simpanssista ihmiseen näyttää suurin piirtein yhtä uskottavalta kuin hyttysestä elefanttiin piirretty lyhyt suora viiva.

Olennainen kysymys minusta ei olekaan se etteivätkö eläimet aivan selvästi olisi toisilleen sukua, niin kuin saman tekijän nuoruuden työt ja vanhuuden työt. Tai se etteivätkö eläimet "muuttuisi toisikseen sen mukaan kun järjen määrä niissä vähenee tai lisääntyy." Hämmästyttävää on minusta ainoastaan on se välivaiheettomuus, joka Goethen henkiset resurssit erottaa apinan resursseista... yhtään aliarvioimatta apinoita ja "Goethella on huono harkinta kyky." Seilonen

Evoluution käsitteen aivan nykymuodossaan on tuntenut jo Platonkin. Timaioksessakohan se oli muistaakseni, jossa tosiaan todettiin tuo evoluutio, ja varsinkin se, että se on kaksisuuntaista, ei vain kehitystä, vaan myös taantumaa. Darwinin panos on kai lähinnä se että hän keksi tuoda tähän asiaan riittävää objektiivista aineistoa, jolloin se mikä Platonilla ja myöhemmillä oli vain spekulatiivista kosmologiaa tuli konkreettiseksi empiriaksi. Koko tällä kysymyksellä en näe suurta merkitystä pohdittaessa sitä, mistä elämä on saanut alkunsa, ja miksi ihmisen ja eläinkunnan välillä on hyppy, vaikka nimenomaan "luonto ei teen hyppäyksiä".

Antiikissa mistään empiirisestä todistamisesta ei ollut toivoa, kun puhuttiin vähääkään vaikeammista vaikka kosmologiaan tai biologiaan liittyvistä luonnontieteellisistä hypoteeseistä. Monet kosmologiat, joille oli enemmän tai vähemmän empiiristä perustetta elivät filosofien mielissä samanarvoisina. Kenellekään ei tullut mieleenkään väittää, että joku tietty selitys olisi totuus, vaikka ehkä todennäköinen. Vasta oikeastaan uudella ajalla on ajauduttu tähän sekaannukseen jossa aletaan ottaa asioita annettuna ja luovutaan rinnakkaisten kosmologioiden ja hypoteesien, hyvin mielikuvituksellistenkin, kehittelystä, ja tyydytään ottamaan eniten empiiristä tukea saanut "teoria" annettuna.

Voi vaan sanoa, että tämä on virheellinen lähtökohta kun puhutaan asioista, joista olisi älykkäiden ihmisten syytä tunnustaa, että vaikka aiempaa parempaa empiiristä tietoa, ehkä oikeaan johtavaa, ehkä harhaanjohtavaa, on saatavilla, se ei kuitenkaan ole kaikkien asioiden kohdalla riittävää.

Wednesday, March 16, 2005

NYRKKIHERKUT

Se, että aivoista ja DNA:sta on käytössä vain 10% ei ole mikään mysteeri. Evoluutiokamppailussa pelataan pitkälti suurilla reserveillä. Siksi kymmenen perättäistä tyrmäystä raskaansarjan kehässä ei varjosta yhdettätoista hormoonihumalaista kehäännousua, joka kenties on voitokas. Sitten isäksituleminen ja hetki onnellista perhe-elämää. Kuitenkin turha kuvitella että tämä taistelu tapahtuu tappioitta. Ei tappiot vaan niiden laskeminen ja ajattelu rappeuttaa iskun lahjaa. Paras nyrkkeilijä on se, joka nauttii vain aiheuttamastaan ei kokemastaan tyhjäksitekemisestä, riippumatta siitä kuinka monta aivosolua on omassa pankissa jäljellä.

ELÄINTEN AUSCHWITZ

Elaimetkö eivat ole rakentaneet Auschwitzeja, ja muutenkin ovat useimmiten mukavaa porukkaa? Tietysti. Jos satut itse olemaan - pysyvästi etkä vain hetkellisessä nuoruudessa ja voimantunnossa -sinivalas. Kuitenkin elokuva Deep Blue saa Auschwitzin tuntumaan lasten mehukesteiltä (pintaan ajautuneen sisäisen rakenteensa menettäneen seiparven näkökulmasta) kun tuhannet tonnikalat hyökkäävät alhaa ja taivaan pimentävä albatrossiparvi ylhää. Ruokailuhetki verenpunaisessa meressä on lyhyt ja ytimekäs. Kun pöydästä noustaan, kukaan ei sano kiitos. Rauha palaa ihanien karvapallojen ja eläinten aurinkoiseen maailmaan, eikä kukaan muista mitään -kiiton maapähkinän kokoisten aivojen- ennen kuin taas kohta on nälkä.