Thursday, April 14, 2005

OLEN KYLLÄ AJATELLUT

että jos joku ihastuttava hullu olisikin tarpeeksi sokea sääliäkseen minua, ja antautuisi vaaraan joutua rakkauden ja intohimojen kylmänkosteaan lumoukseen, voisinko olla niin julma että sallisin hänen jakaa kohtaloni. Enko juuri silloin, jos todella rakastaisin, lähettäisi hänet pois luotani?
Minähän elän maan alla, vailla kaikkea ihmisten suloa ja auringonvaloa!
Voin ottaa luokseni vain saaliseläimiä, tyhmiä, halveksittavia, kuolemaan tuomittuja. Kuolemaan tuomittuja? Tosiaan tässä on mahdollisuus poikkeukselle... voi ottaa luokseni, jonkun, rakastettavan, jumalalisen, kunhan hän vain on kuolemaan tuomittu... vailla kaikkea toivoa?

0 Comments:

Post a Comment

<< Home