Thursday, April 28, 2005

KUOLEMAA ON

minkä valveilla näemme; minkä nukkuessamme, unta.

Yöllä ihminen sytyttää itselleen tulen, koska hänen silmiensä valo on sammunut; eläessään hän unessa on lähellä kuollutta, valveilla lähellä nukkuvaa.

Kuoltua kohta ihmisiä sellaista mitä eivät odota eivätkä oleta.

Niin monelle Hesiodos muka opettaja: luulevat hänen tietävän kaiken, vaikkei hän ymmärtäny päivästä ja yöstä että ne ovat yksi.

Kuolemattomat kuolevia, kuolevat kuolemattomia; tämä elää tuon kuolemaa, tuo kuolee tämän elämää.

Kun se on siellä, ne nousevat sen lukse, ja niistä tulee valppaita vartioita eläville ja kuolleille.

Sieluille on nautinnoksi, eli kuolemaksi, kastua; me elämme sielujen kuolemaa, ne meidän kuolemaamme.

Yksi ja sama on elävä ja kuollut, ja valvova ja nukkuva, ja nuori ja vanha; sillä tuo on muututtuaan tämä, ja tämä muututtuaan tuo.

Valveilla olevilla yksi yhteien maailma, mutta nukkuessaan jokainen kääntyy omaan maailmaansa.

Haadeksessa sielut tajuavat haistamalla.

(Herakleitos: Yksi ja sama, suom. Pentti Saarikoski)

0 Comments:

Post a Comment

<< Home