Friday, March 10, 2006

NOSFERATU: PUHE AUSCWITZIN PORTILLA

Kaikenkaikkiaan jatkuva positiivisuutesi, vastustuskykysi masentavaa kohtaan on hämmästyttävää ja fantastista, ennen muuta kaunista. Olen aika paljon miettinyt sitä leikkaussaumaa, jossa me eroamme toisistamme, jossa sinä käännät asiat jollain tahdonvoimalla positiivisiksi ja minä, ehkä myös tahdonvoimalla, negatiivisiksi.

Olen tulkinnut niin, että itse kuitenkin toimin loogisesti, omat ristiriitani tunnustaen ja niistä ansaitusti masentuen. Kaikki masennukseni on hyvin ansaittua. En ole ikinä ansainnut kolikkoakaan niin hyvin kuin jokaisen puolikatatonisessa masennustilassa viettämäni kesäisen kauniin aistillisen päivän.

Kaikki kesät ovat minulle kesiä kiinni naulatussa ruumisarkussa. Ehdottomia kuolemanunia, vailla mitään helpotusta tai ulospääsyä totaalisesta helvetistä.

Minun suuntavektorini on kaiken aikaa ristiriitojeni ytimeen, penkomaan sitä ikävää ja masentavaa kolkon elämäni tukevaa kivijalkaa. Sinä taas olet eksentrinen, suuntavektorin ollessa kaiken aikaa pois ristiriidan ytimestä. Jotenkin vain onnistut välttämään raskaat ajatukset, sen raskaan, joka aina minulla putoaa niskaan. Hieno piirre, mutta sanoisin, että pelkästään naisellinen piirre.

Mies ei voi olla tässä suhteessa samanlainen, koska se johtaa vielä varmemmin perikatoon kuin masennus. Kaltaisuutesi miehessä olisi totaalista, varomatonta haihattelua. Se johtaisi siihen, ettei enää oikeasti tietäisi mitä haluaa. Jos mies ei tiedä mitä haluaa, hän on ansojen ja orjuuden armoilla. Masennuksessa ja saturnisessa melankolisessa yleensä on kysymys siitä, että tietää mitä haluaa, mutta vielä paremmin ja ehdottomammin tietää, että se on absoluuttisesti mahdotonta.

Monday, January 23, 2006

ULKOISEN JA SISÄISEN RAJALLA

Olen uskomattomassa pinteessä erään vanhan neidin kanssa. Tulee aina aamupäivisin samaan aikaan ulos pyramidista kun itse tulen sisään. Ei auta, vaikka varioisin aikaa, tai vaihtaisin ovea. Hän varioi samalla tavalla aikaa, vaihtaa ovea samana päivänä. Olen suurissa vaikeuksissa tämän lihaksi tuleen vieterikellon kanssa. Minua rajoittavat ulkoiset, julkisen liikenteen aikataulut, myöhästelyt jne. Häntä biologiset sisäiset pakot, hengitysten myöhästelyt, sydämen rytmihäiriöt, jotka valitettavasti ovat kytketty synkroniin ulkoisten rajoitusten kanssa. Ilmiö on erittäin sietämätön.

Ehkäpä nainen on faaraon asialla, vakoilee liikkeitäni? Voisi kokeilla aluksi lisätä viime hetkellä satunnaislukugeneraattorilla 20-120 sekuntia aulaanastumiseen. Tai aloittaa tupakanpoltto. Mutta luultavasti hän tekee pyramidin sisällä samat operaatiot peilisymmetrisesti. Ehkä voisin tutustua tähän harmahapsiseen naisenpuoleiseen kaksoisolentooni. Ehkä hän sittenkin on jonkinlainen merkki, paha enne tai symboli? Kallisarvoinen tilaisuus ymmärtää jotakin elintärkeää? Tämä vaikutelma jää melkein väistämättä päällimmäiseksi.

Friday, October 07, 2005

Miten käy meille jotka jäämme muurahaisten jalkoihin?
Kulkeudummeko pesään ja vaikuttamme tätä kautta?

Miten käy meille monille, väliinputoajille,
joilla ei ole lähisukua hyönteismaailmassa?

Ne merkitsevät kulkureittinsä vähitellen haihtuvalla eritteellä.
Maastoa tuntemattomat hyönteiset ajautuvat meidän

ylitsemme helpoimmille raiteille pesästä ravinnon luokse.
Pienet jalat tallaavat ruumiimme ulkoa ja sisältä.

Muurahaiset tulevat ja menevät aukoista, pulppuavat
suusta kuin epävireisestä ja tasapaksusta kasteluletkusta.

Muurhaiset sisälläni vaikuttavat niin kovin
fiksuilta ja hyviltä selviytymään, niissä on

miellyttävä, mausteinen, pippurimainen maku
Ehkä vatsaamme kylvetyt miinat, parafiinin

ja mudan seos, laukeavat siviilien jalkoihin
ja tekevät lopun ruumiimme hajoamisesta
Vain vahvat selviävät lepoon.
Väsymys on valveillaolon sivutuote.
Täällä riittää niitä jotka tönäisevät vuoteelta
kun pulssi on tuskin havaittava kun lepää.
Pitää pyrkiä kuulostelemaan terveeltä pohjalta
lepäävien kuulumisia ja sydänsuruja.
Haudan takaa kirkkaasti artikuloitua puhetta.
Kiinnostavia kuolemanjälkeisiä näkökulmia.

Thursday, September 22, 2005

näitä kuvapatsaita kun katselee, selaa
ja se mitä katselin viimeksi Aleksandriassa...
on kai pakko tunnustaa että
huoli ihmissuvun rappeutumisesta
on turha.
sellaiset puheet on
pidettävä puhtaasti kansallisena puheena
ellei sitten tahdo joutua naurunalaiseksi.
Aleksandrian käynnin perusteella
on mahdotonta uskoa, että maailmassa
olisi milloinkaan ollut enemmän kauniimpia olentoja.
nämä olennon antavat merkityksen sellaisille
sanoille kuin sulo, loisto, kauneus, rakkaus.
säilyneiden kuvien ja patsaiden perusteella
myyttisten aikojen - niiden aikojen, joita me
pidämme myyttisinä, kun emme usko
itse elävämme parempia aikoja -
olennot eivät ole voineet olla
edes kalpeita aavistuksia näihin jumalattariin
verrattuna.
sen älyn on täytynyt olla hidasta ja jäykkää.
milloinkaan ei ole ollut sellaista elämää
kuin on nyt.
suurin kauneus on nyt.
maagimme yhtyi panokkaasti,
lähes raivokkaasti näihin näkemyksiin.
hän oikein, viisaasti, sanojaan kauan ja hartaasti punniten
totesi, että Aleksandrian kadut ovat täynnä
runoutta, täynnä sitä mitä voisi kutsua
kauneuden ja aistimielihyvän logokseksi.
Aleksandria ylittää roimasti kaikki kuvitelmani,
kaikki ihmiskunnan tähänastiset kuvitelmat taivaasta.
näistä myyttisen ajan kuvapatsaista vain kauneimmat
edustavat Aleksandrian katunäkymän keskitasoa.
katunäkymä koostuu pelkästää figuureista,
jotka saavat jumalat kiemurtelemaan kateudesta.
täkäläinen ikävä ja tylsistyminen hehkuu
nujerretulla poissaolollaan.
jos sosialismi saisi vallita vuosisatoja
lopputulos olisi romahdusmainen kauneus
hermot romahdukselle altistava sulo
kaiken tylsyyden konkurssiinajava sielunliike.
mikään ei ole tyhmempää kuin hukata
näitä myyttisiä päiviä Aleksandrian ulkopuolella.
se paikka on taivaiden tuolla puolen.


Aleksandriassa pahuus on absoluuttisesti suurempaa
mutta suhteellisesti pienempää
sillä hyvyys
on aina niin selkeästi esillä ja läsnä.
pahat ja ilkeät tytöt eivät Aleksandriassa,
niin kuin meillä pääse luulemaan itsestää
kauaa liikoja, sillä jos kohta ovat
langetessaan kauniita, eivät ole sitä kauaa.
hyvien tyttöjen loisto syöksee pahat pois
kentiltä, jumalan jäteastiaan.
hyveellisten, hyvien ja vilpittömien
loisto kirkastaa päivän
ja yöllä hyveellisten tyttöjen suloinen
nauru ja ihana oivaltava hellä filosofia
lepyttää ja parantaa rääkätyn sydämen.

Thursday, July 28, 2005

VUODEN 1970 WOODY ALLEN

Manhattanissa ei vielä ole niin neuroottinen kuin vuoden 1977 Annie Hallin. Henkisen reviirin ahtautuminen tuntuu hermostollisena kireytenä ja pakkomielteisenä älyllisyytenä, joka on silkkaa peniskateutta. Allenin elokuvissa koetaan "newyorkilaisittain" tarvetta halveksia ihmisiä älyllisin perustein, ja jättää mötätunto kokonaan käyttämättä. Miksi olisi myötätuntoa kun kaiken toiminnan ja maallisen monimuotoisen hässäkän moitiivi on kuitenkin kaikilla yksi ja sama: egoismi ja pillun vonkaaminen/hinnoittelu. Suomessa vastaavista "henkisen työn" puurtajista ei ole esimerkkipulaa, otetaan nyt vaikka joku Juha Seppälä, joka kuvittelee edustavansa suurin piirtein ainoana henkilönä maailmassa Pyhää Kolminaisuutta. Sellainen ei ole oikein asiallista mielen sisäistä rakentelua.

OLIN ELOSSA

-se mikä minussa ylipäätään ansaitsi elää- pelkästään oman taisteluni kautta. Maailmassa en kohdannut muuta kuin murhayrityksiä. Jos lopussa seisoi kiitos, tulkitsin sen hävyttömäksi pilkanteoksi.

Monday, July 25, 2005

KUOLEMA

ei ole muuta kuin tietynlaista sammuneen taivaankappaleen liikettä, rimpuilua, joka on tukahtunut vääjäämättömyydeksi. Hampaattomuutta ilmeisyyden keskellä, joka voi olla mitä tahansa. Kohtalo on mitä tahansa. Kohtaloon alistuminen suurinta mahdollista sattumanvaraisuutta. Kuolema on maailma täynnä hintalappuja, tarttumatonta, ilotonta vaellusta näyteikkunaerämaan heijastuksissa, keskellä arvostuksia, rahanarvon heikkenemistä ja hintojen kilpajuoksua.

Friday, April 29, 2005

NE JOTKA KIELTÄVÄT

banaliteettien tappamisen, kieltävät kaiken pyhän.

Pyhän häpäisyä ei voi kostaa eikä rangaista.

Kuolema ei ole kosto eikä rangaistus.

Mikään ei ole pyhää, ellei sen tuhoamiseen ja
häpäisemiseen liity kuolemanvaara.

Kuolema on olemassa tätä varten,
että osattaisiin pelätä.
Muu kuolema on harmillinen sivutuote.

Rohkea ei pelkää mitään.
Arka pelkää kaikkea.
Röyhkeä pelkää vain kuolemaa.

Kuolema ei ole pakko.

"Parempi kuolema saa paremman palkan."
Herakleitos

TOINEN NÄKÖKULMA ASIAAN

http://dead-man.vuodatus.net/